Yhteenveto

Lähinnä itselleni ajattelin kirjoittaa muistiin projektin Rain ja Miion pennut. Ehkä tulevaisuutta varten mutta myös kootakseni projektin yhteen nippuun, jolloin sitä on helpompi tarkastella kokonaisuutena.

Ensimmäisen kerran olen ottanut yhteyttä Miion omistajaan Katjaan 21.6.2012 eli reilu vuosi ennen suunniteltua astutusajankohtaa. Tämän jälkeen alkoi tiivis yhteydenpito ja taustojen selvittäminen niin kotimaassa kuin Rain ja Miion sukulaisten kotimaissa. Näin paperilla katsottuna tuo vuosi tuntuu pitkältä ajalta mutta se meni äkkiä ja oli ehkä juuri ja juuri sopiva aika taustatyön tekemiseen (note to self) eikä ihan riittänytkään sillä osa tiedoista saatiin vasta astutuksen jälkeen.

Rai ja Miio tapasivat astutuksen merkeissä juoksu vrk11, astutus tapahtui luomusti, ilman ihmisten apuja. Kiinni olivat noin 20min ja tämä astutus oli ainut.
Astutuksesta laskettuna synnytys käynnistyi vrk59, sekin luomusti ja 7 pentua syntyivät aikavälillä 14.32-16.46. Rai kävi sekä ultrassa että röntgenissä, arvio ultrassa 5-6 pentua ja röntgen 7 pentua.
Kätilöapua tarvittiin ensimmäisen ja viimeisen pennun kanssa.

Pennut nimettiin kätilöavun mukaan agility tuomareiksi työnimiltään ja viralliset nimet annettiin tietysti rock hengessä pinkissä kuplassa eli Pink! mukaan.

Rai oli hyvässä kunnossa ennen synnytystä ja aloitti kuntoutuksen pentujen ollessa 3vrk, jolloin käveltiin rauhaksiin korttelin mittainen lenkki. Tässä aikaisessa vaiheessa alkaneessa remmiulkoilussa päälimmäinen ajatus saada mahdolliset synnytyksestä jääneet rämmäleet liikkeelle ja ulos mutta toki tuulettaa myös äitikoiran päätä. Tästä eteenpäin ulkoiltiin päivittäin pienet remmikävelyt. Rai tai perheen muut koirat eivät pentujen syntymän jälkeen käyneet treeneissä, kisoissa tai näyttelyissä riskien minimoimiseksi. Vieraita otettiin vastaan pentujen neljännellä eliviikolla, poikkeuksena kätilöt ja meidän omat lähisukulaiset (ei koiraihmiset).

Pennut kasvoivat ensimmäiset kolme viikkoa makuuhuoneessa meidän kanssa, jonka jälkeen reviiri laajentui olohuoneeseen ja lopulta koko asuntoon. Kolmen viikon jälkeen pesä siirtyi olohuoneeseen. Pennut hoidettiin kokeneiden kasvattajien ohjeiden ja sbcak ry suositusten mukaisesti. Madotuksen, sirutuksen ja ell tarkastuksen lisäksi pennut myös silmäpeilattiin.

Pennut pääsivät tutustumaan eri paikkoihin, keskenään ja Rain kanssa. Ne tottuivat meillä ollessaan erilaisiin ääniin. alustoihin, pintoihin ja maistelivat erilaisia ruokia. Ne tapasivat myös turvallisesti muita koiria. Säät suosivat ulkoiluja ja pennut pääsivätkin ulos useita kertoja päivässä, aina silloin kun apukäsiä oli tarjolla :) Autoilut kuuluivat arkeen, pakollisten reissujen lisäksi pennut autoilivat muuten vain ja niille järjestettiin uusia tiloja tutustumiseen. Arjen ääniä on lapsiperheessä riittämiin mutta sen lisäksi pennuille paukuteltiin, kolisteltiin ja rämisteltiin jo pienestä pitäen. Näille kolinapurkki tuo mieleen todennäköisesti vain ruoan.. Noin 7vkon iässä ne kävivät myös pentutestissä. Työaikamme mahdollistivat läsnäolon käytännössä niin että meillä oli mahdollisuus seurata pentujen kehitystä ja elämää lähes koko ajan.

Pennut luovutettiin niiden ollessa reilu 7 vkoa. Vasta pentujen lähdettyä palattiin takaisin arkeen ja treeneihin, 7vkoa siis pyhitettiin täysin tälle projektille :)
Rai ei missään vaiheessa laihtunut tai pudottanut turkkia. Ulkoisesti se oli ja on erittäin hyvässä kunnossa, jopa vähän tuhti ja karva kiiltää. Se kuitenkin kävi fysioterapiassa hiukan ennen pentujen lähtöä ja toisen kerran noin 3 vkoa pentujen lähdön jälkeen. Vaikka se oli ja on ulkoisesti loistavassa kunnossa, vahvisti fysioterapia sen että moni kakku on päältä kaunis. Olisi ehkä ollut ironista kuvitella että koira olisi myös sisäisesti kunnossa synnytettyään tuon määrän pentuja, jokaisen itse joskus synnyttänyt ainakin tietää mitä kroppa sanoo jo yhden kappaleen ulos pykäämisestä saati hoidosta ja imetyksestä.

Rai ei siis todellakaan aloittanut treeniä pentujen lähdettyä vaan kuntoutuksen lenkeillä ja tokolla. Agility astuu kuvioihin vasta tammikuun lopulla, jolloin luovutuksesta on noin kk. Vaikka se ulkoisesti oli hyvässä kunnossa, fysioterapia todisti että se pitää saada kuntoon myös sisäisesti.

Kuntoutus on alkanut hyvin, toinen fyssarikäynti takana ja kolmas edessä. Myös pentujen taival uusissa kodeissa on alkanut hyvin. Pennut ovat kaikki hyvin sosiaalisia, avoimia ja vilkkaita ja leikkivät hienosti. Ne ovat sinut ympäristön kanssa ja uudet omistajat ovat niihin tyytyväisiä. Pentukyselyitä tuli enemmän kuin osasin odottaa ja olimme siinä ihanteellisessa asemassa että pystyimme valitsemaan jokaiselle pennulle parhaiten sopivan kodin. Tämä toivottavasti palvelee niin kultaakin kalliimpia rakkauden lapsia kuin uusia ihmisiäkin parhaiten :)

Ensimmäiset pentutreffit on sovittu. Osa pennuista on päässyt tapaamaan toisiaan, osa jo useammankin kerran. Rai voi hyvin ja Eino alkaa hyväksyä kotiin jääneen Sokan.

Iso kiitos kaikille projektissa mukana olleille. Kiitos Marjolle ja Tarulle kätilöinnistä ja Marialle henkisestä tuesta. Kiitos Riitta, Sari ja Eila konsultaatio avusta. Kiitos Päivi&Sami, Jaana ja Taru&Jerry hoitoavusta. Kiitos Katjalle upeasta koirasta, osallistumisesta ja ajatusten vaihdosta koko projektin ajan. Kiitos Santtu upean koiran jalostuslainasta ja hoitoavusta. Kiitos Eeva, Tiina, Päivi&Martin ja muut pentutakeista, pyyheliinoista, kompostiverkoista, pihan lainasta jne. Kiitos työnantajalle joustavista työajoista! Kiitos kaikki kaverit jotka kävitte pentuja katsomassa ja sosialistamassa 4 vkon ajan.

Ja isoin kiitos tietysti uusille kodeille, jotka mahdollistavat pentujen aktiivisen ja elämysrikkaan elämän jatkossakin :)
Seuraava projekti starttaa käyntiin 2015-16 mutta siitä lisää joskus aikanaan omassa blogissaan. Tänne päivitän jatkossakin Rain ja Miion sekä Andersin, Sepon, Martin, Leenan, Ritvan, Eijan ja Salmen kuulumisia.