Matkalla sain päähänpiston soitella klinikoita läpi josko jollain nyt sattuisi olemaan malttamattomalle aikaa ultraan. Meidän vaikkaripaikoissa ei tietenkään ollut, joten luovutin ja päätin että pidetään suunnitelmasta kiinni.
Raision kohdalla mietin että josko vaan ajaisi klinikan pihaan mutta paikallinen pulju ei houkutellut ja matka Rymättylään jatkui. Kunnes Naantalin kohdalla päätin pikaisesti kurvata keskustan kautta, joka kunnassahan on pakko olla klinikka ja Naantalissa ehkä tuurilla jopa extra asiakkaalle aikaa.
Siispä Naantaliin, kymmenisen minuuttia ajelua keskustassa ja huomasin klinikan jonka edessä sopivasti parkitilaa. Ja niinkuin ajattelin, heillä oli aikaa ja halua pikkuista massua tutkia. Miten jännää!
Rai sai hirmuisesti kehuja, oli hoitajien mielestä kovin avoin ja sosiaalinen, ell mielestä erittäin hyvässä kunnossa vaikka minusta siis jo vähän pulleahko.
Nätisti makasi pöydällä paikoillaan ja siellähän niitä näkyi ihan hurjan monta pienessä mahassa!
Rai on siis tiine.
Ell näytti miten samaan aikaan ruudulla näkyi neljä täplää, anturaa masulla vähän siirtäen pari lisää. Tarkkaa arviota on kenenkään vaikea sanoa koska kaikkea voi vielä tapahtua, osa voi mennä kesken tai osa on jäänyt huomaamatta ultrassa. Ell kuitenkin sanoi että veikkaa 5-6 pentua. Todellinen luku tiedetään viiden viikon päästä.
Mitä mainioin tapa aloittaa viikonloppu, lampaiden hoito sujui hymyssä suin!
Tästä jatketaan suunnitelman mukaan. Paitsi että ensi viikon ultra-aika vaihtuu loppuraskauden ultraan/röntgeniin. Painon ei juurikaan tässä vaiheessa pitäisi muuttua (ainakaan jos suositeltuihin oppikirjoihin on luottaminen) mutta massua mittailen kerran viikossa.
Ihan hurjan hurjan jännittävää, pikkuisesta Raisa Reippaasta tulee äitikoira <3
 |
| c. Maria Savonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti