Ja mitä heille kuuluu?

Rain ja Miion lapsille kuuluu valtaisan hyvää!
Kaikki ovat uusissa kodeissaan päässeet niin arjen kuin huonekalujenkin makuun, vauhtia ja tilanteita on riittänyt ja alkutaival on sujunut kaikinpuolin mallikkaasti.

Aivan ihania aktiivisia omistajia lapsilla!
Pentu pentuset ovat päässeet ahkerasti sosialistumaan niin koiratapahtumiin kuin kaupunkikävelyille. Ne ovat päässeet harjoittelemaan tokon ja agilityn alkeita, tekemään tasapainoharjoituksia ja hauskuuttamaan toisia koiria. Pennut ovat saaneet hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä, isoista äänistä, autoilusta, lapsista..

Ja heihin ollaan oltu tyytyväisiä kaikin puolin <3
Ainakaan heistä yksikään ei ole vielä palautunut vaikka kasvis onkin luvannut ottaa heistä kenet tahansa, koska tahansa. Niin ihania he ovat.

Ensimmäinen pentutapaaminen pidettiin maaliskuun alussa. Paikalla olivat kaikki paitsi Kame jota nähdään nyt tulevana viikonloppuna omalla special ajallaan (:
Lapset olivat tietysti kasvaneet mutta vaikuttavat ainakin tässä vaiheessa kasvua hyvinkin kompakteilta, tasapainoisilta ja hyvärakenteisilta. Näin tuumi myös Rain fyssari Sokasta.

Luonne eroja heistä löytyy edelleen mutta myös paljon samaa;
kaikilla on ihan uskomaton keskittymiskyky, hirmuinen moottori, asennetta mutta myös iloinen ilme. Kaikki ovat todella sinut uuden ympäristön kanssa (tarkkailin heitä pentutreffeillä) ja sosiaalisia ihmisille. Pikkusen on totista touhu sisarusten välillä ja meni se vähän rähjäämiseksi mutta isompiaan uskovat, ainakin herra Soikka joka on kyllä nöyrää poikaa kun vanhempi koira komentaa.

Äidiltä ovat selvästi saaneet suorittajan roolin, isältään siihen ripauksen huumoria päälle. Voi kun tuo kantaisi jatkossakin!

Seuraavan kerran näemme kaikki yhdessä syyskuussa ja toivottavasti yksittäin sitä ennen (:

Kuvia laitan tänne ehtiessäni.
Nyt ensihätään pari videota mitkä youtubesta löysin:

Ja vielä Rauha neidin autolla ajot (:

https://www.youtube.com/watch?v=-d178PLetlI&feature=youtu.be

Yhteenveto

Lähinnä itselleni ajattelin kirjoittaa muistiin projektin Rain ja Miion pennut. Ehkä tulevaisuutta varten mutta myös kootakseni projektin yhteen nippuun, jolloin sitä on helpompi tarkastella kokonaisuutena.

Ensimmäisen kerran olen ottanut yhteyttä Miion omistajaan Katjaan 21.6.2012 eli reilu vuosi ennen suunniteltua astutusajankohtaa. Tämän jälkeen alkoi tiivis yhteydenpito ja taustojen selvittäminen niin kotimaassa kuin Rain ja Miion sukulaisten kotimaissa. Näin paperilla katsottuna tuo vuosi tuntuu pitkältä ajalta mutta se meni äkkiä ja oli ehkä juuri ja juuri sopiva aika taustatyön tekemiseen (note to self) eikä ihan riittänytkään sillä osa tiedoista saatiin vasta astutuksen jälkeen.

Rai ja Miio tapasivat astutuksen merkeissä juoksu vrk11, astutus tapahtui luomusti, ilman ihmisten apuja. Kiinni olivat noin 20min ja tämä astutus oli ainut.
Astutuksesta laskettuna synnytys käynnistyi vrk59, sekin luomusti ja 7 pentua syntyivät aikavälillä 14.32-16.46. Rai kävi sekä ultrassa että röntgenissä, arvio ultrassa 5-6 pentua ja röntgen 7 pentua.
Kätilöapua tarvittiin ensimmäisen ja viimeisen pennun kanssa.

Pennut nimettiin kätilöavun mukaan agility tuomareiksi työnimiltään ja viralliset nimet annettiin tietysti rock hengessä pinkissä kuplassa eli Pink! mukaan.

Rai oli hyvässä kunnossa ennen synnytystä ja aloitti kuntoutuksen pentujen ollessa 3vrk, jolloin käveltiin rauhaksiin korttelin mittainen lenkki. Tässä aikaisessa vaiheessa alkaneessa remmiulkoilussa päälimmäinen ajatus saada mahdolliset synnytyksestä jääneet rämmäleet liikkeelle ja ulos mutta toki tuulettaa myös äitikoiran päätä. Tästä eteenpäin ulkoiltiin päivittäin pienet remmikävelyt. Rai tai perheen muut koirat eivät pentujen syntymän jälkeen käyneet treeneissä, kisoissa tai näyttelyissä riskien minimoimiseksi. Vieraita otettiin vastaan pentujen neljännellä eliviikolla, poikkeuksena kätilöt ja meidän omat lähisukulaiset (ei koiraihmiset).

Pennut kasvoivat ensimmäiset kolme viikkoa makuuhuoneessa meidän kanssa, jonka jälkeen reviiri laajentui olohuoneeseen ja lopulta koko asuntoon. Kolmen viikon jälkeen pesä siirtyi olohuoneeseen. Pennut hoidettiin kokeneiden kasvattajien ohjeiden ja sbcak ry suositusten mukaisesti. Madotuksen, sirutuksen ja ell tarkastuksen lisäksi pennut myös silmäpeilattiin.

Pennut pääsivät tutustumaan eri paikkoihin, keskenään ja Rain kanssa. Ne tottuivat meillä ollessaan erilaisiin ääniin. alustoihin, pintoihin ja maistelivat erilaisia ruokia. Ne tapasivat myös turvallisesti muita koiria. Säät suosivat ulkoiluja ja pennut pääsivätkin ulos useita kertoja päivässä, aina silloin kun apukäsiä oli tarjolla :) Autoilut kuuluivat arkeen, pakollisten reissujen lisäksi pennut autoilivat muuten vain ja niille järjestettiin uusia tiloja tutustumiseen. Arjen ääniä on lapsiperheessä riittämiin mutta sen lisäksi pennuille paukuteltiin, kolisteltiin ja rämisteltiin jo pienestä pitäen. Näille kolinapurkki tuo mieleen todennäköisesti vain ruoan.. Noin 7vkon iässä ne kävivät myös pentutestissä. Työaikamme mahdollistivat läsnäolon käytännössä niin että meillä oli mahdollisuus seurata pentujen kehitystä ja elämää lähes koko ajan.

Pennut luovutettiin niiden ollessa reilu 7 vkoa. Vasta pentujen lähdettyä palattiin takaisin arkeen ja treeneihin, 7vkoa siis pyhitettiin täysin tälle projektille :)
Rai ei missään vaiheessa laihtunut tai pudottanut turkkia. Ulkoisesti se oli ja on erittäin hyvässä kunnossa, jopa vähän tuhti ja karva kiiltää. Se kuitenkin kävi fysioterapiassa hiukan ennen pentujen lähtöä ja toisen kerran noin 3 vkoa pentujen lähdön jälkeen. Vaikka se oli ja on ulkoisesti loistavassa kunnossa, vahvisti fysioterapia sen että moni kakku on päältä kaunis. Olisi ehkä ollut ironista kuvitella että koira olisi myös sisäisesti kunnossa synnytettyään tuon määrän pentuja, jokaisen itse joskus synnyttänyt ainakin tietää mitä kroppa sanoo jo yhden kappaleen ulos pykäämisestä saati hoidosta ja imetyksestä.

Rai ei siis todellakaan aloittanut treeniä pentujen lähdettyä vaan kuntoutuksen lenkeillä ja tokolla. Agility astuu kuvioihin vasta tammikuun lopulla, jolloin luovutuksesta on noin kk. Vaikka se ulkoisesti oli hyvässä kunnossa, fysioterapia todisti että se pitää saada kuntoon myös sisäisesti.

Kuntoutus on alkanut hyvin, toinen fyssarikäynti takana ja kolmas edessä. Myös pentujen taival uusissa kodeissa on alkanut hyvin. Pennut ovat kaikki hyvin sosiaalisia, avoimia ja vilkkaita ja leikkivät hienosti. Ne ovat sinut ympäristön kanssa ja uudet omistajat ovat niihin tyytyväisiä. Pentukyselyitä tuli enemmän kuin osasin odottaa ja olimme siinä ihanteellisessa asemassa että pystyimme valitsemaan jokaiselle pennulle parhaiten sopivan kodin. Tämä toivottavasti palvelee niin kultaakin kalliimpia rakkauden lapsia kuin uusia ihmisiäkin parhaiten :)

Ensimmäiset pentutreffit on sovittu. Osa pennuista on päässyt tapaamaan toisiaan, osa jo useammankin kerran. Rai voi hyvin ja Eino alkaa hyväksyä kotiin jääneen Sokan.

Iso kiitos kaikille projektissa mukana olleille. Kiitos Marjolle ja Tarulle kätilöinnistä ja Marialle henkisestä tuesta. Kiitos Riitta, Sari ja Eila konsultaatio avusta. Kiitos Päivi&Sami, Jaana ja Taru&Jerry hoitoavusta. Kiitos Katjalle upeasta koirasta, osallistumisesta ja ajatusten vaihdosta koko projektin ajan. Kiitos Santtu upean koiran jalostuslainasta ja hoitoavusta. Kiitos Eeva, Tiina, Päivi&Martin ja muut pentutakeista, pyyheliinoista, kompostiverkoista, pihan lainasta jne. Kiitos työnantajalle joustavista työajoista! Kiitos kaikki kaverit jotka kävitte pentuja katsomassa ja sosialistamassa 4 vkon ajan.

Ja isoin kiitos tietysti uusille kodeille, jotka mahdollistavat pentujen aktiivisen ja elämysrikkaan elämän jatkossakin :)
Seuraava projekti starttaa käyntiin 2015-16 mutta siitä lisää joskus aikanaan omassa blogissaan. Tänne päivitän jatkossakin Rain ja Miion sekä Andersin, Sepon, Martin, Leenan, Ritvan, Eijan ja Salmen kuulumisia.

Elvis has left the building..

Everything thats left after the project :)

But he makes sure we are still busy!

Kohti kotia!

Maanantaina suuntana oli Helsinki.
Matka oli pennuille helppo, sen verran reissanneita kavereita ettei kukaan päästänyt pihaustakaan matkan aikana :)
Helsingissä käytiin ensin silmätarkissa Axelssonilla, kaikilla terveet näkimet kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin.

Sitten oli vuorossa Ritvan luovutus uusille omistajille.
Ritva jatkaa suurta seikkailuaan Helin ja Jeren harrastuskaverina ja tottelee jatkossa nimeä Rauha. Isosiskoiksi hän saa Walesin springerspanieli Maisan ja Annan ja seurailee näiden jalanjälkiä agilitykentillä mutta pääsee myös tutustumaan muihin lajeihin.

Ihanaa seikkailua rakkaista rakkain Ritva! Pidä hulina päällä ja näytä niille, pieni on kaunista :)

Loput pennut pääsivät käymään agilityhallilla kiitos Niinun ja Teemun.

Hallilta uuteen kotiin suuntasi myös Martti the Camel boots Man, joka tottelee nykyään nimeä Kame. Kame muutti Olli-Jussin ja Riikan perheeseen ja sai seurakseen useamman pikku lenkittäjän ja kolme koirakaveria. Tollerit Misti, Jojo ja Daisy pitävät huolta siitä, että Kamen elämä jatkuu aktiivisena myös uudessa kodissa ja eiköhän tuo pääse agilityäkin testailemaan :)

Rakas Martti seikkailee varmasti (hihhii) mutta mukavia seikkailuja toivotamme silti herralle pilke silmäkulmassa!

Samalla kyydillä Kamen kanssa matkaan lähti myös Leena, joka nykyään tunnetaan nimellä Rin Pauliinan perheessä ja hän saa jatkossakin rakastaa pikkuihmistä suurella sydämmellä, kuten meillä Ainaa. Rin sai isoveljekseen bc Kooan ja jatkaa tämän jalanjälkiä Pauliinan toko ja pk koirana suuressa seikkailussa vähintään puolen hehtaarin metsässä!

Ihana Leena pääsee varmasti moneen suureen seikkailuun ainakin puolen hehtaarin metsään :) Onnea rakkaalle etsintähommiin!

Hallilta jatkettiin matkaa ja luovutettiin Anders uuteen kotiin. Andersin poimi kyytiin Tiia. Anders jatkaa suurta seikkailuaan herra Bileenä, ensimmäisen yö vietettiin heti hotellissa bilettäen! Virallisesti Andersia kutsutaan Moetiksi ja matka jatkuu isoveli bc Bondin ja isosisko länderi Milkan kanssa ainakin aksakentillä. Toisella on oma aksahalli, aika päheetä! Ja myös Moetilla on oma pikkuihminen lenkkikaverina :)

Anders rakas, hulvattomista hulvattomin! Pistä ne hikoileen siellä keskellä kauneinta suomea!

Kohti kotia suunnattiin kolmen pennun, äitikoiran ja Tessun voimin. Julkiset itkut vältettiin ja vaikka olo on haikea, on hyvä mieli siitä, että jokainen pieni pääsi näköiseensä kotiin ja saa varmasti jatkossakin olla oma valloittavan ihana itsensä!

Kotikulmilla tipautettiin vielä kyydistä Salme, joka nykyään maistelee nimeä Flap. Flap muutti naapuriin ja sai kaverikseen saukko Pipsan ja pikkuihmisiä. Flap nähdään tulevaisuudessa ainakin Tarun kanssa agility hallilla mutta varmasti myös Jerryn kanssa telmimässä :)

Rakas Salme, ihanaa seikkailua! Onneksi välimatkana on vain pieni metsä, nähdään söpönassua usein jatkossakin :)

Kotipihassa autosta otettiin siis Seppo ja Eija, joka jatkaa meidän kanssa vielä uuden vuoden yli.
Kaikilta tuli viestiä että olivat päässeet turvallisesti kotiin ja aamulla kerrottiin että yö oli jokaisella sujunut hyvin.

Uuden vuoden vaihduttua tultiin myös Eijaa noutamaan. Eija jatkaa Peten tyttönä, kuten Aina sanoo. Prinsessana ja ainoana lapsena ja tullaan näkemään varmasti ainakin agilitykentillä. Myös Eija jää (Salmen lisäksi) tähän lähelle eli eiköhän sinne Peten päähän vähän tokovinkkejäkin laiteta ;) Jatkossa Eija tunnetaan nimellä Snap(si) eikä senkään elämästä todennäköisesti vauhtia puutu!

Ihanaa matkaa Eijalle, nauti joka hetkestä niin agilityssä kuin prinsessana olemisestakin!

Kotiin jäi siis Seppo, mustavalkoinen poika. Seppo jatkaa Santun koirana ja seuraa äitinsä jalanjälkiä niin tokossa kuin agilityssäkin. Seppo tunnetaan jatkossa nimellä So(i)kka ja se jatkaa mustavalkoisessa laumassa äitikoiran sekä bc Onnin ja Einon pikkuveljenä.

Se siitä rauhasta, Sokka tuli taloon tai siis jatkaa talossa :)

Blogi ei todellakaan hiljene vaan päivittelen tänne jatkossa lasten kuulumisia uusissa kodeissaan!

6-7 viikkoa!

Viime viikko meni niin nopeasti etten ehtinyt kertaakaan edes blogia päivittää! No, ehkä mukavampaa käyttää kaikki ylimääräinen aika pentujen aktivointiin sensijaan että istuisi koneella. Liekö tuo olla edes mahdollista kun miettii millaisia riiviöitä kaikki nuo pennut ovat. Lyhyessä ajassa ne muuttuivat söpöistä pikku unikeoista söpöiksi pikku piraijoiksi. Ja vielä kun niitä on seitsemän, tuntuu että kakkaa ja pissaa saa siivota koko ajan ja koko ajan saa olla irrottamassa jonkun hampaita vaihtelevista paikoista.

Viime viikolla oli tosiaan jouluviikko ja meillä ei joulua (ylläri) juuri juhlittu. Suosiolla jätettiin kuusi ym hankkimatta ja käytiin vaan mummolassa ruokailemassa ja tapaamassa joulupukkia.
Sensijaan pennuille viime viikko oli yhtä juhlaa.

Menneellä viikolla käytiin autoajelulla useaan otteeseen. Nappasin pennut takalaatikkoon melkein joka kerta kun jonnekin lähdin. Ihan vaan ajelun ilosta :) Ovat siis nähneet ainakin ikkunasta Varsinais suomea ristiin rastiin. Tuuppasin myös lauman kylään Järvisille, isolle aidatulle pihalle, jossa mukavasti turvallista vaihtelevaa maastoa. Käytiin myös Järvisten kodinhoitohuoneessa tutustumassa. Kumpikin uusi vieras paikka oli pennuista mielenkiintoinen ja uteliaasti tutkivat paikkoja.

Perjantaina meillä oli pentutesti Hilskan Kaisalla ja sekavan kirjava sakkimme leimattiin oikein mukaviksi harrastuskoiran aluiksi. Katja ja Santtu lähtivät mukaan, joten saatiin koko hauskuus videolle ja kirjattua papereihin. Viralliset testitulokset on luovutettu asianosaisille enkä niitä täällä sen enempää analysoi. Mutta ylpeä olen Miion ja Rain lapsista! Kaikki olivat hyvin reippaita, tutkivat, tarkkailivat ja ottivat kontaktia ihmiseen. Kukaan ei pelännyt, aristellut tai säikähtänyt. Kaikki palautuivat paineesta hyvin. Saalisviettiä löytyy ja leikki sujui mallikkaasti. Hyvillä mielin kerroin uusille omistajille testitulokset.

Lauantaina lähdettiin taas ajelulle, tällä kertaa Tammisaareen. Taas uusiin sisä- ja ulkotiloihin. Rai pääsi myös samalla hiukan hallille leikkimään. Toistaiseksi autoilussa ei ole ollut ongelmia, pikkukoirat nukkuvat kiltisti. Alkuun saattaa hiukan kuulua protestointia takaluukusta mutta se on aika pientä.

Sunnuntaina oli jaossa viimeiset vierailuajat ja ne käytettiin hyvin hyväksi. Ekat vieraat saapuivat puolen päivän jälkeen ja viimeiset lähti kahdeksan jälkeen. Iso kiitos kaikille kyläilyistä, loistavaa sosialistamista pennuille :) Sunnuntaina syötiin myös matolääkkeet vol3 eli pennut ovat kolmesti kasvattajalla madotettu.

Maanantaina oli vuorossa viimeinen virallinen osuus eli silmäpeilaus Mevetissä.
Kaikilla pennuilla terveet näkimet. HYvillä mielin voi laskea nämä pienet maailmalle, uusille omistajilleen, elämän mittaiselle matkalle!

Melkein kuusi viikkoa!

Tämä viikko on mennyt uutta oppiessa ja kokemuksia kartottaessa.
Pennut ne vaan vilkastuu päivä päivältä ja valveilla ollaan pidempiä ja pidempiä aikoja, siis ihan normaalia kehitystä sanoisinko ;)

Ulkoilut aloitettiin viikon alussa ja koska kelit ovat meidän kannalta suotuisat, ollaan päästy pihalle paljon ja usein. Alkuun (ekat kaksi kertaa) ulkona huomasi pennuista eroja vähän paremmin, osa lähti heti tutkimaan paikkoja ja laajensi reviiriä myös pihasta pois. Ei mennyt montaa ulkoilua kun tätä teki jo kaikki ja tällä hetkellä tilanne on se että pihassa pitää olla vähintään kaksi aikuista vahdissa, tyyppejä ei mitkään verkot ja viritelmät pidättele, takapiha on tullut jo tutuksi. Hienosti ovat oppineet että ruokailun jälkeen suunnataan ulos ja sinne tehdään myös tarpeet, ainakin suurin osa. Toki niitä tulee vielä sisällekin mutta sielläkin hienosti sanomalehdelle, enimmäkseen ;)

Kiinteää syödään neljästi päivässä, hyvällä ruokahalulla. Perussettinä menee HD pentupuuro ja HD medium puppy nappula, niiden mausteena vielä erimakuisia jauhelihoja. Toinen matolääke kuuri syötiin myös tällä viikolla, ilman ongelmia. Nätisti lutkuttivat tahnan sormelta, kilttejä pentuja ;)

Torstaina lähdettiin ensimmäiselle retkelle, eläinlääkäriin. Taru lainasi lentoboxin jossa pikkukoirat matkustivat sulassa sovussa takaluukussa. Alkuun kritisoivat häkkiin joutumista mutta jo ennen kun päästiin Tarun pihaan (1km matka) olivat kaikki sikeässä unessa. Keikka noin muuten sujui mallikkaasti. Apukäsistä oli apua ja saatiin porukka reippaasti tutkittavaksi. Kukaan ei uutta paikkaa tai vierasta setää pelännyt, päin vastoin. Pojat pureskelivat tutkimusvehkeitä ja vähän lääkärin nenääkin, kukaan pennuista ei saanut kohtausta sirun laitosta ja hännät vipadi iloisesti kaikilla.
Kaikki pennut saivat normaalin paperit. Pakko pitää vielä pieni mainospuhe ja kiittää Waltaria hyvästä käsittelystä ja asiantuntevasta palvelusta sekä hyvästä huumorista. Suosittelen lämpimästi!

Nyt on siis lapsilla sirut, paperit valmiina kennelliittoon. Silmäpeilaukset suoritetaan sitten juuri ennen luovutusta, joka on aikaisintaan 30.12.
Vieraita on käynyt päivittäin ja halukkaat ovat edelleen tervetulleita, pennut tykkää on on innokkaita palluttajia ja leikittäjiä. Joulun pyhitämme perheelle mutta niin varmasti kaikki muutkin :)

Uusimmat räpsyt löytyy täältä https://www.facebook.com/julia.pitkaranta/media_set?set=a.10151982394061774.1073741833.575456773&type=3

Ja uusia videoita youtubesta, tekijä Rahiio.

Huomenna yritetään ehtiä ottamaan 6vko poset, ensi viikolla edessä on ainakin tutustumista uusiin paikkoihin, matkailua ja pentutesti!
Aika menee liian nopeasti mutta onneksi vielä ehditään vaikka ja mitä ennen kuin lasten matka jatkuu maailmalla :)

5 viikkoa

Pienet rakkauden lapset savuttivat tänään hienon viiden viikon iän.
Kaikki kasvavat ja kehittyvät joka päivä, edelleen menevät rytmillä herätään, pissataan, syödään, leikitään, levätään, leikitään, nukutaan, herätään jne. ja pahimmat hepulit vedetään illalla.
Ihania lapsia, hyvin ovat oppineet talon tavoille eli ovat illan kukkujia ja aamulla nukkuvat pitkään. Herättyään toki mellastavat mutta meidän aamu on vasta noin klo8.30, luksusta.

Ruoka uppoaa neljästi päivässä ja sitä menee (luonnollisesti) päivä päivältä enempi. Syövät pentupuuroa, jauhelihaa ja pentunappulaa hännät tanassa mutta tissikin kelpaa edelleen. Rai on käsittämättömän hyvässä kunnossa! Sanoisinko että jopa vähän pulskahko, vaikka hiukan olen ruokaa vähentänyt. Ja käsittämättömän hyvä mutsi! Hoitaa lapsensa edelleen kärsivällisesti, leikkii niiden kanssa ja antaa niiden syödä vaikka hampaiden on pakko tehdä ilkeää, käteen ne ainakin tuntuvat ;)

Pennut ovat pysyneet aitauksessaan hyvin, toistaiseksi. Suottaapi toki johtua siitä etteivät siellä juuri ole muuta kuin nukkumassa öisin. Päivät vietetään valtoimenaan ympäri asuntoa, Ainan huone on ainut jonne pääsy on evätty, sattuneista syistä. Ja voin kertoa että tila todella on hyvin hallussa! Päättäväisyyttä löytyy myös. Ovat keksineet että on olemassa paikka nimeltä sohva jonne pääsee kun ottaa äitistä mallia. Vielä ei ponnu riitä ylös saakka mutta yritys on kova, tahdonvoima kohdillaan..

Meillä on käynyt tuttuja ja vähemmän tuttuja katsomassa pentuja lähes päivittäin ja joka kerta pennut suhtautuvat yhtä avoimen uiteliaasti kun joku ovesta kävelee. Syliin pitää päästä ja nenää purra :) Ja kaikilta vierailijoilta ovat saaneet samat kommentit siitä että ovat hyvin tasaista sakkia, reippaita pentuja kaikki. Saan olla ja olen heistä hyvin ylpeä. Tulee vallan pala kurkkuun jo nyt kun tietää että parin viikon päästä heistä joutuu luopumaan, yhtä lukuunottamatta. Pentujen tasaisuudesta kertoo myös se että jopa Santun on vaikea päättää kuka kotiin jää.

Viimeinen yövuoro töissä ja pitkät vapaat edessä, joulua pitäisi suunnitella mutta tiedän jo nyt että aika kuluu jossain ihan muualla :)